Blog Index
Navigation

Vapaaottelu on kamppailu-urheilulaji jonka säännöt sallivat monipuolisten
pysty- ja mattotekniikoiden käytön.
Tavoitteena on voittaa ottelu käyttämällä sallittuja iskuja sekä lukkoja.
Mikäli ottelu kestää täyden ajan,
julistavat arvostelutuomarit voittajan perustuen ottelijoiden tekniseen osaamiseen sekä aktiivisuuteen. Ottelut käydään kehässä tai vaihtoehtoisesti häkissä.
Maailmalla on useita vapaaotteluorganisaatioita sekä promootioita
joiden ottelusäännöissä on pieniä eroavaisuuksia.
Yleisesti ottaen voidaan puhua amatööri- ja ammattilaisvapaaottelusta.

Amatöörisäännöillä käytävien otteluiden erät ovat kestoltaan tyypillisesti kolmen
tai viiden minuutin mittaisia ja niiden lukumäärä vaihtelee yhdestä kolmeen.
Keskeinen erottava tekijä ammattilaisotteluihin verrattuna on sääntö,
että matto-ottelussa ei saa iskeä millään lailla.
Lisäksi amatöörit käyttävät tyypillisesti hyvin pehmustettuja hanskoja sekä jalkasuojia.
Kehätuomarit keskeyttävät ottelut hyvissä ajoin toisen ottelijan jouduttua alakynteen
tyrmäysten välttämiseksi.
Amatööriottelijoiden taso vaihtelee muutaman kuukauden harjoitelleesta aloittelijasta
useiden vuosien tavoitteellisen harjoittelun tuloksena kehittyneeseen huippu-urheilijaan.
Ammattilaissäännöillä käytävien otteluiden erät ovat kestoltaan tyypillisesti viiden
tai kymmenen minuutin mittaisia ja niiden lukumäärä vaihtelee kahdesta viiteen.
Selkein ero amatööreihin nähden on sääntö joka sallii iskemisen myös matto-ottelussa.
Lisäksi ammattilaisotteluissa käytettävä suojavarustus rajoittuu vapaaotteluhanskoihin
sekä hammas- ja alasuojiin.
Ammattilaisvapaaottelijat ovat lähtökohtaisesti huippu-urheilijoita
joiden korkea taitotaso mahdollistaa turvalliset ottelut ammattilaissäännöin.

Historia

Vapaaottelun juuret ovat antiikin Kreikan pankrationissa joka esiteltiin olympialaisissa vuonna 648 eKr. Sana pankration muodostuu kahdesta adjektiivista “pan” ja “kratos”
jotka yhdessä voidaan suomentaa käsitteellä “kaikki voimat”.
Ottelumuoto kehittyi lyhyessä ajassa olympialaisten arvostetuimmaksi lajiksi
jonka voittajaa pidettiin hellenistisen maailman urheilun kuninkaana.
Legendan mukaan kreikkalainen sankari Herkules oli ensimmäisten olympialaisten mestari pankrationissa.
Myöhemmin roomalaiset omaksuivat lajin omiin kisoihinsa,
missä sen luonne muuttui urheilusta raaksi yleisön viihteeksi.
Rooman valtakunnan luhistuttua hävisi vapaaottelu pitkäksi aikaa Euroopasta.
Vapaaottelu on saanut historian saatossa erilaisia muotoja ympäri maailmaa.
Kiinassa ovat kilpailevat kung fu -tyylisuuntien edustajat ottaneet toisistaan mittaa vapaaottelussa. Samalla periaatteella on Japanissa järjestetty kilpailuja eri karatekoulujen kesken.
Länsimaissa eräänä vapaaottelumuotona voidaan pitää ammattipainijoiden välisiä otteluita
jotka olivat yleisiä 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa.
Silloisista otteluista käytettiin termiä catch-as-catch-can joka viittasi ottelumuodon vapaisiin sääntöihin.
Modernin vapaaottelukulttuurin voidaan katsoa ottaneen ensimmäiset kehitysaskeleensa Brasiliassa, missä Gracie-perhe on opettanut kehittämäänsä ju-jutsun tyylisuuntaa
josta nykyään käytetään nimitystä brasilian ju-jutsu.
Perheen pää Carlos Gracie haastoi muiden kamppailulajien edustajia vapaaotteluihin osoittaakseen
ju-jutsun tehokkuuden.
Varsinainen lajin läpimurto tapahtui vuonna 1930 Carloksen nuoremman veljen Helion
voittaessa brasilian nyrkkeilymestarin Antonio Portugalin alle 30 sekunnissa.
Gracie-perheen haasteottelut pitivät vapaaottelukulttuuria yllä Brasiliassa koko 1900-luvun ajan.
Länsimaissa vapaaottelu teki läpimurtonsa vuonna 1993 jolloin Denverissä järjestettiin
UFC (Ultimate Fighting Championship) -niminen turnaus.
Tapahtumaan oli kutsuttu kahdeksan eri kamppailulajien edustajaa
jotka ottelivat toisiaan vastaan kahdeksankulmaisessa häkissä.
Yleisön hämmästykseksi turnauksen voitti brasilialainen Royce Gracie
joka oli kevyin kaikista ottelijoista.
Noin 80 kg painaneen Roycen suoritus osoitti miten tärkeässä roolissa
matto-kamppailu on vapaaottelussa ja samalla paljasti perinteisten budolajien heikkoudet.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana vapaaottelun suosio on kasvanut räjähdysmäisesti.
Yhdysvalloissa lajia reguloivat eri osavaltioiden urheilukomissiot joiden tehtävänä on mm.
ottelusääntöjen kehittäminen, kilpailukieltojen asettaminen sekä doping-kontrolli
vastaavasti kuten ammattinyrkkeilyssä.
Japanissa lajin suosio on kasvanut valtaviin mittasuhteisiin
jonka myötä vapaaottelijoista on tullut supertähtiä ja promootiot
kuten Pride järjestävät tapahtumia joita seuraavat kymmenet tuhannet katsojat.

Vapaaottelu Suomessa

Suomessa vapaaotteluja on järjestetty vuodesta 1997 alkaen.
Kansainvälisen lajikehityksen myötä vapaaottelu on kehittynyt urheilulajina merkittävästi.
Lajin kotimaiset ammattilaiset ovat huippu-urheilijoita joiden taitotaso on usean vuoden raskaan harjoittelun tulosta.
Suomalaisista lajin pioneereista mainittakoon mm. Jari Ilkka, Jarmo Haimakainen, Ykä Leino, Jan Tilles, Marcus Peltonen, Mikko Rupponen, Mikael Ekberg, Juha Saurama, Marko Leisten sekä Mika Petra.
Suomen Vapaaotteluliitto perustettiin 31.12.2004. Lajiliiton myötä vapaaottelun säännöille
sekä tuomaritoiminnalle on luotu selkeä linja, joka mahdollistaa lajin kehittymisen Suomessa.

Vapaaottelu Järvenpäässä

Järvenpäässä vapaaotteluvalmennuksesta vastaa Sami Mehamedi, Kalle Jokela sekä Henri Lintula. Vapaaottelumenestystä Järvenpäähän on ehtinyt tulla lyhyestä harjoitteluhistoriasta huolimatta:

Tuukka Repo
Ammattilaisvapaaottelu 4-1, Vapaaottelun suomenmestari 2015, vapaaottelun MM hopea 2015

Timo Perho
vapaaottelun Suomenmestari 2014, nuorten Suomenmestari 2010, Shootoliiton vapaaottelun PM3 2010, vapaaottelun SM2 2015, vapaaottelun SM3 2011.


Henri Lintula
Ammattilaisvapaaottelu 2-0, Shootoliiton pohjoismaiden mestari 2012


Joni Nivalainen
Shootoliiton vapaaottelun SM-1 2011.


Edellämainittujen lisäksi neljä sotilasurheiluliiton kamppailupävien turnauksen voittajaa,
kaksi MMA raju turnauksen voittajaa ja lukuisia muita menestyjiä.

Lajin harjoitusajat löydät osiosta Kalenteri ja hinnasto!